Vuonna 1926, kun äänet elokuvissa olivat vasta alkutekijöissään ja mustavalkoiset kuvat hallitsivat valkokankaita, ilmestyi “Pollyanna”, iloinen ja koskettava tarina, joka toi kauhun ja mysteerin täyttämään 1920-luvun Hollywoodin maailmaan aimo annoksen optimismia. Elokuvan pohjana toimi Eleanor H. Porterin samanniminen bestseller romaani, joka oli hurmannut lukijat jo vuodesta 1913 lähtien.
Elokuva kertoo iloisen ja positiivisen Pollyanna Whittieren tarinan, jonka elämä on täynnä vaikeuksia. Hän menettää vanhempansa nuorena ja joutuu asumaan ankaran ja kriittisen sedän, John Whittierin luokse. Sedän talossa, “The Harringtonissa” , vallitsee synkkä ja masentunut tunnelma, joka on seurausta tragediasta, jonka perhe kokeminen vuosia sitten.
Pollyannan iloisuus ja usko parempaan tulevaisuuteen törmäävät aluksi kylmään vastaanottoon. Hänen innokas luontonsa ja positiivinen ajattelutapa kuitenkin alkavat vähitellen murtaa talon asukkaiden, mukaan lukien sedän, ankaraa kuorta.
“Pollyanna” oli tuolloin ainutlaatuinen elokuvakokemus. Sen keskeinen hahmo, Pollyanna Whittier (esitettynä Betty Bronsonin toimesta), kuvasi uuden aikakauden naista: vahvaa, itsenäistä ja optimistista.
Elokuvan näyttelijäkaarti oli poikkeuksellisen lahjakas ja täynnä tunnettuja kasvoja tuolloisen Hollywoodin maailmassa.
Näyttelijät:
Näyttelijä | Rooli | Kuvaus |
---|---|---|
Betty Bronson | Pollyanna Whittier | Elokuvan päähenkilö, iloinen ja optimistisi nuori tyttö. |
Adolph Menjou | Dr. John Whittier | Pollyannan ankaran sedän rooli. |
Eileen Percy | Nancy | Pollyannan ystävä. |
Elokuva “Pollyanna” ei ollut vain viihdyttävä, vaan se loi myös pohjaa uudenlaiselle filosfoliselle ajattelutavalle. “Iloinen peli” – Pollyannan luoma tapa nähdä hyvyys ja positiivisuus même vaikeassa tilanteessa – oli tuolloin vallankumouksellinen ajatus.
Elokuvaan on kätketty myös tärkeä viesti ihmissuhteiden merkityksestä. Pollyanna osoittaa, että positiivinen asenne voi muuttaa ihmisten elämää ja luoda vahvoja siteitä.
“Pollyannan” tarina pysyy ajattomana, ja se tarjoaa edelleen katsojille iloa, lohtua ja inspiriaatiota. Vaikka kuvat ovat mustavalkoisia ja tekniikka rajoittunutta, “Pollyannan” viesti on yhtä voimakas ja merkityksellinen tänä päivänä kuin silloinkin, kun se ensi kertaa ilmestyi.